Articles by erevanblog_a

When my grandmother died, she left behind exactly twenty-seven dollars in her checking account, a tiny cottage that was more draft than house, and a […]

The first thing people noticed about me was never my smile. It was the scars. A line of pale, uneven skin stretched from my left […]

The house had forgotten how to breathe. Every morning, I still woke up at 6:30 out of habit. I would walk toward the kitchen, automatically […]

«Selvä», sanoi Olga yllättävän rauhallisesti. Sana putosi huoneeseen kuin raskas kivi — mutta ilman ääntä. Ei vastalauseita. Ei kysymyksiä. Vain tuo outo, lähes pelottava tyyneys. […]

Tie oli kuin mikä tahansa muu: melua, kiirettä, välinpitämättömyyttä. Sitten yhtäkkiä — jarrujen kirskunta… ja pieni liikkumaton keho asfaltilla. Pääskynen. Se ei liikkunut. Joku käänsi […]

Tämä ei ole kaunis satu kirjasta eikä elokuvaa varten keksitty tarina, vaan todellisuus, joka hämmästyttää jopa kaikkein skeptisimpiä. Heidän liitostaan tuli maailmanennätys, mutta tämän luvun […]

Mutta tällä kertaa jokin meni toisin. Nuori nainen ei huutanut. Hän ei itkenyt. Hän ei yrittänyt paeta lattiaa pitkin, kuten muut olivat tehneet. Hän makasi […]

Ovi avautui lähes äänettömästi. Sisään astui iäkäs nainen — yllään yksinkertainen takki, siististi sidottu huivi ja vanha mutta puhdas käsilaukku käsissään. Hän ei kiirehtinyt. Päinvastoin, […]

— Nyt riittää, sanoin. Ääneni kantoi yllättävän voimakkaasti. Ensin — hiljaisuus. Raskas, painava hiljaisuus. Ne, jotka hetki sitten nauroivat, välttivät nyt katsettani. Joku suoristi hermostuneesti […]

Ravintola kylpi pehmeässä, kultaisessa valossa. Viulu soi hiljaa, lähes hypnotisoivasti. Tarjoilijat liikkuivat äänettömästi, tarkasti, kuin varjot. Tämä ei ollut paikka kaikille — täällä istuivat vain […]